Pitkäaikaisesta seisomisesta tai istumisesta seuraa, että laskimoiden läppäjärjestelmän toiminta heikkenee kohonneen laskimopaineen seurauksena, mikä puolestaan johtuu heikentyneestä verenkierrosta. Paine venyttää laskimoiden seinämiä ja aiheuttaa sen, että laskimoläpät eivät toimi optimaalisesti. Hyvä verenkierto edellyttää liikkumista, jolloin pohkeiden lihakset auttavat pumppaamaan verta sydämeen ja keuhkoihin. Siksi pitkittynyt istuminen lisää myös hyytymien (tromboosien) muodostumista.
Suonikohjut syntyvät, kun laskimoseinämän rakenne heikkenee ja laskimoseinämä alkaa pullistua. Suonikohjujen syntyyn on monia syitä, joista perinnöllinen taipumus on yksi tavallisimmista. Muita laskimoseinämää heikentäviä syitä voivat olla staattinen kuormitus, hyytymät, raskaus, vamma, puristavat resorit jne. Kaikki, mikä vaikeuttaa laskimoläppien toimintaa, vaikuttaa. Esimerkiksi jalat ristissä istuminen voi heikentää laskimoiden verenkiertoa.
Raskaana olevilla naisilla on suurempi riski sairastua suonikohjuihin, koska sikiö painaa lantiota vaikeuttaen laskimoiden verenkiertoa. Myös perinnöllisyystekijät vaikuttavat tässä selvästi. Jos suvussa on taipumusta suonikohjuihin, jaloista kannattaa ehdottomasti huolehtia etenkin raskauden aikana, koska suonikohjut voivat sekä muodostua että niiden aiheuttamat vaivat pahentua juuri raskauden aikana.
Imusuonien tehtävä on kerätä kudosnestettä, joka kertyy kudoksen solujen väliin. Mikäli imusuonet, jotka kulkevat yleensä aivan verisuonien vieressä, vahingoittuvat jostain syystä, imunestekierto estyy ja nestettä jää kudokseen.
Lymfaattiset ongelmat on jaettu kahteen pääryhmään: synnynnäiset tai hankitut. Imusuonia voi puuttua synnynnäisesti tai niiden toiminta voi olla puutteellista. Jos toisesta jalasta puuttuu imusuonia, raaja on paljon paksumpi verrattuna terveeseen raajaan.
Tulehdukset ja kudosvauriot voivat tuhota imusuonistoa ja aiheuttaa turvotusta. Myös suuret leikkaukset voivat vaurioittaa imunestejärjestelmää.
Erilaiset syöpäkasvaimet voivat painaa suonia ja imusuonistoa, estää verenkiertoa ja aiheuttaa turvotusta. Leikkauksesta syntyvät arvet ja kudosvauriot voivat nekin aiheuttaa turvotusta. Yleinen esimerkki tästä on rintasyöpäleikkaus, jonka yhteydessä kainalon imusolmukkeet on poistettu.
Sydämen pumppausteho on oleellinen verenkierron kannalta. Sekä verenpaine että sydämen pumppaama veren määrä vaikuttavat verenkiertoomme.
Jos sydän ei pumppaa tarpeeksi tehokkaasti, jalat turpoavat. Muita sydämen vajaatoiminnan oireita turvotuksen lisäksi ovat hengenahdistus rasituksen yhteydessä, väsymys, yskä öisin ja lisääntynyt virtsaamistarve. Sydämen vajaatoiminta on vakava sairaus, jota voidaan lievittää lääkkeillä ja oikeilla elämäntavoilla. Sairaus vaatii aina lääkärin hoitoa, joten jos epäilet, että sinulla on sydänvika, ota yhteyttä lääkäriin.
Myös rytmihäiriöt, kuten eteisvärinä ja muut arytmiat, vaikuttavat verenkiertoon ja voivat aiheuttaa sekä jalkojen turvotusta että lisätä veritulppariskiä.
Hengityskapasiteetilla on suuri merkitys verenkiertoon. Siksi on tärkeää ylläpitää hyvää hengitystekniikkaa. Stressin aikana hengitys on yleensä hyvin pinnallista ja unohdamme hengittää syvään. Syvä hengitys vaikuttaa meihin positiivisesti – sekä fyysisesti että henkisesti. Normaali hengitysteho vaikuttaa laskimoiden paineeseen ja auttaa verta kiertämään tehokkaasti. Tupakoinnin tai keuhkosairauden aiheuttama keuhkojen vajaatoiminta voi näin ollen aiheuttaa myös jalkojen turvotusta.
Olemme kaikki luotuja liikkumaan. Tarvitsemme säännöllistä, jokapäiväistä toimintaa. Sillä ei aina ole niin väliä, miten liikumme, kunhan liikumme. Niin kauan kuin pystymme ylläpitämään liikkuvuuttamme ylläpidämme myös hyvää verenkiertoa. Kun nivelet kuluvat ikääntyessämme, myös liikkuvuutemme heikkenee. Vaikea nivelrikko, tapaturmat ja suuret ortopediset leikkaukset vaikeuttavat liikkumista ja heikentävät verenkiertoa, mikä voi lisätä turvotuksen ja veritulppien riskiä.
Jotkut lääkkeet, mm. eräät verenpainelääkkeet, voivat aiheuttaa jalkojen turvotusta. Saatat joutua hyväksymään lievät haittavaikutukset, mutta aina voit kuitenkin keskustella asiasta lääkärisi kanssa.